Hyvää ja huonoa

Onko mitään kivempaa, kuin tallustella ympäriinsä kaatosateessa? Lätäköitä kaikkialla, fiksua multa oli pukea ballerinat. Ei mulla mitään lätäköitä vastaan ole, se on suorastaan hypnotisoivaa katsella, miten pisarat uppoavat suurempaan kokonaisuuteen ja sulautuvat yhdeksi. Näyttää vähän animaatioidenpiirtämis -videoilta imo. 

Kummallinen aihe. Puolustukseksi voin kuitenkin sanoa, että sade tekee musta tällaisen. Ihana sää. 8)
Ainiin, pääsin seuraamaan takaa-ajoa! Joku autoilija kaahasi kyttiä karkuun. Tuskinpa mikään iso juttu, luultavasti vaan ylinopeus, joku juippi kokeilemassa rajojaan. Kivaa sitä silti oli seurata, ja kyllähän siinä mielikuvitus laukkasi, kun tänään on täälläpäin helikopterikin pyöriny. Aika hazardii if you ask me. 

Kukapa oliskaan arvannut, että sillä aikaa kun itse harhailin ja haaveilin, jollekin läheiselle tapahtuu jotain mahdollisesti elämää mullistavaa. Eikä muutos ole tässä hyvästä.

Basson jyskettä ja jalkapallon jännitystä

Olipa hyvä päivä!

12:35 hyppäsin 435seen ja matkasin kaverin kanssa all the way to Helsinki. Pari ensimmäistä tuntia me shoppailtiin foorumissa - mitään ei tosin tarttunu kummallakaan mukaan matkaan vaikka kaikkea kokeiltiin. Muuta kuin syötävää ainakaan. 

15:00 me saavuttiinki jo määränpäähän - Koffin puistoon! Tänään oli Bassline Festivaalit, ja meno oli M A H T A V A. Sään olisin tietysti toivonut olevan aurinkoinen ja kuuuuma, mutta kelpas noinkin, ei sentään satanut (ihan vähäistä tihkusadetta lukuunottamatta). 

Räppiä, biittibattlea, freestylea, lisää räppiä ja vielä lopuksi jotakin dubstepin/dnb tapaista. Suomiräppärit ei ollut parhaimmistoa, mutta ihan kuunneltavaa. Oli siellä sentään Solonen ja Kosola, aka Tommi ja Vesa. 

Freestylee oli hauskaa kuunnella, räppi oli ihan ookoo, mutta eniten tykkäsin biittibattlesta! Ne biitit oli ihan sick.. biisienkin kohdalla biitit oli parhautta, suurimman osan ajasta biiseissä toivoinkin räppäreiden vaan olevan hiljaa ja antavan meidän nauttia niistä rytmeistä. 

18.00 tapahtuma kuitenkin periaatteessa loppu, vähän jäätiin jälkeenpäinkin hengailemaan. Sitten tulikin jo kiire tulla kotiin, 21.00 Saksa vs Portugali!! Mitä katon parhaillaankin.. Sen takia tässä postauksessa onkin mennyt 1h 23min. Ehkä sain tän kuitenkin nyt päätökseen. Lopuksi tiivistettynä; fiilikset on huipulla ja olo väsynyt!

         kuva on viime vuodelta ja googlesta, koska itte en ottanut tapahtumasta kuvia ja tähän oli kuitenkin saatava jotain..

Postaus nro. 1

Mä oon jo jonkin aikaa pitkittäny tätä ensimmäistä kirjoituskertaa tänne osaamattomuuden vuoksi, ja päätin että nyt ois jo korkea aika ryhtyä naputtelemaan jotakin.. Blogin ulkonäön muotoilu onnistuu huonosti, mä oon aivan surkea kun puhutaan teknologiasta. Siispä tyydyn tähän tämän näköisenä, kuvat ja tekstithän tässä ovat pääpointtina.

Tää ei ole edes ensimmäinen kerta, kun kirjoitan blogia - vaikka kuinka amatööriltä vaikuttaisinkin niin olen ennenkin tehnyt tätä. Muutaman postauksen verran, ainakin. Edellisen blogin pitäminen siis kuitenkin loppui lyhyeen, ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä uuden blogin kanssa, tällä kertaa jopa oikeasti satsata postailuun.

Se, millainen blogi tästä tulee, on melko hämärää. Mä en yhtään osaa kategorisoida, toinen asia jossa olen surkea, mutta varmaan jonkin tyylinen lifestyle-blogi; arkipäivän tunteita ja tapahtumia - syvällisiä pohdiskeluja tapahtuvasta, tulevasta ja menneestä, vähemmän syvällisiä ulkonäköön liittyviä asioita, koulujuttuja ja tulevaisuudensuunnitelmia sekä ulkomaanmatkojen ja mahdollisten festareiden kokemuksia. Noin karkeasti määritettynä, vaikka kyllähän tähän tulee muistakin mieleenjuolahtavista asioista kirjoitettua.

Lyhyesti itsestäni; asun Vantaalla perheen - äidin ja pikkusiskon - kanssa, vanhemmat otti avioeron puoltoistavuotta sitten ja iskää tulee nähtyä harva se päivä. Astun täysikäsiyyteen lokakuussa, jonka jälkeen luultavasti haen uutta asuntoa jostain läheltä. Lukion jälkeiset suunnitelmat ovat hämäriä; syksyllä alkaa abivuosi enkä tiedä yhtään mitä teen. Välivuos tekisi varmasti nannaa, mutta en luota itseeni sen verran - eikä kyllä äitinikään. Vuoden laiskottelun jälkeen takaisin kouluun astumisen kynnys tuntuu korkealta. Kuitenkin sen verran tiedän, että mitä tahansa haenkin opiskelemaan, menen Tampereelle. Kai se sitten vähän rajaa mahdollisuuksia..

Ja tähän voisinkin lopettaa jaarittelun, yllättävän pitkää tekstiä tässä tuli. Seuraavaa inspiraatiomaista kirjoituskertaa odotellessa!